Rantaniityt
- hallitus1
- 24.3.2022
- 1 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 25.3.2022
Merenrantaniityt
Merenrantaniityt ovat avoimia heinä- ja ruohovaltaisia elinympäristöjä, jotka sijaitsevat alimman ja ylimmän vesirajan välisellä vyöhykkeellä. Rantavoimat (meriveden korkeusvaihtelut, aallot, liikkuvat jäät) pitävät rantaniittyjä avoimina luonnontilaisilla rannoilla. Rannan kaltevuus vaikuttaa niityn leveyteen: mitä loivempi ranta, sitä leveämpi on rantaniitty.
Merenrantaniittyjen kasvillisuus rantaviivan suuntaisesti vyöhykkeistä, joka riippuu meriveden korkeudesta, maaperästä sekä suolaisuuden ja kosteuden vaihteluista. Samanlaisilla kasvupaikoilla tietyllä korkeusvyöhykkeellä esiintyvät kasviyhdyskunnat ovat samankaltaisia. Jyrkillä ja avoimilla rannoilla vyöhykkeisyys on heikommin kehittynyttä kuin laakeilla suojaisilla rannoilla. Vyöhykkeiden sisälläkin erottuu pientopografian mukaan vaihtelevaa kasvustomosaiikkia. Merenrantaniittyjen kasvillisuus muuttuu myös maankohoamisen seurauksena.
Joen- ja järvenrantaniityt
Myös jokivarsilla ja järvenrannoilla esiintyy laakeilla, hienoaineksisilla rannoilla vyöhykkeisiä rantaniittyjä, joiden kasvillisuus on rannan suuntaisesti vyöhykkeistä korkeuden, suojaisuuden ja maaperän mukaan. Vyöhykkeet ovat jokien varsilla kapeita, kun taas järvien rannoilla ne voivat olla laajoja riippuen kaltevuudesta ja tulvista. Järvenrantaniittyjä niitettiin aiemmin koko maassa. Niittyalan lisäämiseksi myös järvien pintaa laskettiin ja rantoja kuivatettiin. Niiton lisäksi niittyjä perinteisesti jälkilaidunnetiin. Laiduntaminen lisäsi myös kasvukauden pituutta rantaniityllä.
Kiitos tästä upeasta katsauksesta rantaniittyihin. Se herättää elävästi mieleen näiden maisemien ainutlaatuisen äänimaailman, erityisesti aamunkoitteessa, kun luonnon oma herätys alkaa. Niille meistä, jotka eivät voi nauttia tästä päivittäin, moderni herätyskello voi tuoda ryhtiä aamuihin, vaikka se ei voikaan korvata aitoa luonnon konserttia.
Rantaniittyjen Aamun Äänimaisema
Artikkeli kuvaa kauniisti maisemien visuaalista puolta, mutta niiden auditiivinen ulottuvuus on aivan yhtä elintärkeä ja kiehtova. Alkukesän aamut ovat erityisen eloisia. Ilma täyttyy kahlaajien, kuten töyhtöhyypän ja punajalkaviklon, äänistä. Töyhtöhyypän lähes elektroninen, naukuva soidinääni on yksi tunnusomaisimmista äänistä, kun taas punajalkaviklon kirkas "tjuu-huu" -vihellys kantaa kauas avoimilla niityillä. Nämä eivät ole vain ääniä; ne ovat merkkejä kukoistavasta ja monimuotoisesta ekosysteemistä, joka elää ja hengittää veden ja maan rajapinnassa. Monille tuntemattomampi laji, niittykirvinen, täyttää myös ilman…