• hallitus1

Kulotus

Kulotus sopii hoitotoimenpiteeksi esimerkiksi pitkään hoitamattomana olleille niityille. Se parantaa kasvupaikkojen pienilmaston hetkellisesti monen lajin kannalta suotuisampaan suuntaan. Kulotuksen yhteydessä saadaan niityiltä poistettua vuosien varrella paikalle kerääntynyt kasvimassa ja karike. Niittäminen helpottuu ja eläimille saman kasvukauden aikana kasvanut heinäkasvusto maittaa paremmin.


Kulotuksen yhteydessä kasvillisuuteen sitoutuneet ravinteet muuttuvat liukoiseen muotoon, josta voi olla sekä hyötyä että haittaa. Jokivarsilla kulotuksen jälkeisissä sateissa ravinteet kulkeutuvat helposti sadeveden mukana jokiin. Toisaalta kulotuksessa vapautuneet ravinteet ovat nopeasti kasvien käytössä. Pelkästä kulotuksesta ei perinnemaisemahoidon kannalta ole juurikaan hyötyä – joskus kasvusto saattaa äityä kasvamaan jopa aiempaa rehevämmin. Kulotuksen yhteydessä osa typestä poistuu oksideina ilmakehään, mutta iso osa mobilisoituu kasvien käyttöön. Tällainen typpivarojen ”liikkeellelähtö” saisi ilman hoitoa typensuosijakasvit, horsmat, nokkoset ja koiranputket, rehottamaan. Tämän vuoksi kulotetun kohteen niitto tai laidunnus jo saman vuoden aikana on tarpeen.



Puustoisemmilla alueilla kulotuksen yhteydessä palaa myös osa humuskerroksesta. Humuskerroksen ohenemisen myötä maaperän pH nousee jopa vuosikymmeniksi. Korkeampi pH luo kasvun edellytyksen monelle harvinaistuneelle perinnebiotooppien lajille. Humuskerroksen oheneminen parantaa myös maaperän lämpötaloutta. Perinnemaisemilla, erityisesti metsälaitumilta ja hakamailta, löytyy monia lajeja, jotka viime aikoina ovat voimakkaasti taantuneet ja jotka ovat selvästi kulotuksesta hyötyviä lajeja. Huhtakurjenpolvi (Geranium bohemicum) on Suomessa laji, jonka siemen suorastaan vaatii riittävän kuumat olosuhteet, yleensä kulon, itääkseen. Huhtakurjenpolven elämänkierto on muutenkin hyvin omalaatuinen. Sen siemenet voivat majailla maaperän siemenpankissa useita kymmeniä vuosia kunnes seuraavan kulon kuumuus saa ne itämään.


Monet tulen muovaamissa ympäristöissä viihtyvät, nykyään uhanalaistuneet lajit viihtyvät alueella, josta löytyy palanutta puuta. Myös perinnemaisemien harvinaisista sammal-, jäkälä- ja sienilajeista löytyy edustajia, jotka vaativat satunnaisesti toistuvien tulenliekkien vaikutusta. Hyönteisten suhtautumista kulotukseen on tutkittu vain vähän eivätkä tulokset ole johdonmukaisia. Hyönteisistä löytyy niin kulotuksesta hyötyviä kuin siitä kärsiviä lajeja. Hämähäkit näyttävät viihtyvän ja voivan hyvin kulotetussa ympäristössä.


Kasvistomme kulonsuosijoita huhtakurjenpolven ohella ovat:

  • rohtotädyke (Veronica officinalis)

  • hämeenkylmänkukka (Pulsatilla patens)

  • sarjatalvikki (Chimaphila umbellata)

  • ahomansikka (Fragaria vesca)

  • kangasmaitikka (Melampyrum pratense)

  • nurmirölli (Agrostis capillaris)

  • ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga)

Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki