• hallitus1

Laidunnus

Laiduntavat eläimet ovat merkittävässä roolissa perinnebiotooppien säilyttämisessä. Laidunnus on usein ainoa keino hoitaa laajoja alueita tai sellaisia kohteita, joiden niitto on kivisyyden, epätasaisuuden tai jyrkkyyden takia käytännössä mahdotonta. Lisäksi laiduntavat eläimet monipuolistavat maaseutumaisemaa.


Laidunnuspaineen (eläinten määrä/ha) tulee olla alueen tuottoon nähden sopiva ja eläinten on saatava laitumelta riittävästi rehua. Sopiva eläinmäärä määräytyy laitumen tuoton mukaan. Esimerkiksi emolehmälle ja sen vasikalle sopiva eläintiheys koko laidunkauden ajaksi vaihtelee karujen metsälaitumien 0,04 emolehmä + vasikka/ha rehevän rantaniityn 1,0 emolehmä+vasikka/ha. Sekä yli- että alilaidunnusta tulee välttää. Laitumen tuoton ehtyessä, eläimet tulee siirtää muualle, koska perinnebiotoopeilla ei eläimille saa antaa lisäruokaa. Hoidon tavoitteena on vähentää ravinteita alueelta ja lisäruokinta aiheuttaa haitallista rehevöitymistä. Samasta syystä lannoitettuja nurmia ei tulisi aidata samaan laidunlohkoon perinnebiotooppialueiden kanssa eikä perinnebiotooppilohkoja saa käyttää pelkästään yölaitumina.


Laidunnus on valikoivaa niiton kohdistuessa tasaisesti kaikkeen kasvillisuuteen. Eri eläinlajit laiduntavat eri tavoin ja laidunnuspaineella pystytään säätelemään laidunnuksen vaikutusta kasvillisuuteen. Myös laidunkauden aloituksella on vaikutusta. Kasvukausi on kiivain keväällä ja alkukesästä. Tällöin myös kasvillisuuden ravintoarvot ovat korkeimmillaan. Esimerkiksi joidenkin ongelmakasvien runsastumista voi torjua aikaisin aloitettavalla laidunnuksella.


Tiettyjen lajien, ei pelkästään kasvi- vaan myös muiden lajien kannalta on usein tarpeen säätää laidunnuspainetta ja siksi alueen lajiston tuntemus onkin tärkeää. Toiset lajit ja rehevät alueet tarvitsevat ajoittain voimakkaampaa laidunnusta ja toiset lajit hyötyvät esimerkiksi myöhäisestä laidunnuksesta. Kasvilajistolle hyvä laidunnuspaine ei välttämättä ole hyvä esimerkiksi hyönteisille. Jos alueella on esim. uhanalaista perhoslajistoa, täytyy laidunnuspainetta vähentää, sen ajoitusta säätää tai jopa jättää osa alueesta laidunnuksen ulkopuolelle. Lisäksi saattaa paitsi lajien myös sisäloisten kannalta olla tarpeen pitää lepovuosia. Usein onkin järkevää jakaa laidunalue useampaan lohkoon, jolloin laidunnuspaineen säätely on helpompaa ja esimerkiksi aloittavaa lohkoa voidaan vuosittain vaihdella. Laidunnuspaine vaihtelee vuosittain myös erilaisista kasvukausista johtuen. Sateisina kesinä syötävää on paljon enemmän kuin kuivina.

Laidunnusta voi olla tarpeen täydentää niitolla. Erityisesti reheviä laikkuja tai sellaisia kasvustoja, joita eläimet eivät syö (esim. vadelma, ruusu, nokkonen) on hyvä niittää.




Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki